Ruumisvedet

Verestä yö pettureiden
Yksi on tapettu miesi
Asemiin, Pohjanmaan soturit
Iyö talvi surutta miestä
Luopiot jään alle jäävät
Päälle jään kukaan ei meistä
Jäästä hauta joukoilleni?
Petturit pelosta jäävät
Ei vieri kivet kivusta
Ei paadet paloja itke
Vaan itkee sen poika siellä
Sen kivellä kuoliaaksi
Ei itke sukunsa marja
Altansa kiven surua
Huovi, mielensä veressä
Pakenijan kantapäillä
Iskee, ei tyrehdy hurme
Ruumiit rantoja repivät
Yö ruumisvedet väsytti
Aamu maille Murhasaaren
Päivä pääsi alta jäitten
Kuu kumotti kehdon päälle
Ei satoja surmattuna
Kymmenettä miestä lyöty
Vaan tuhansia tapettu
Raadeltuna rinnoistansa
Jää kantaa verensä painon
Ruumiita ei raivo kanna
Jäätyy talven taistelusta
Sula pohjaan luut levolle