Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen

Aamulla nousin ja löysin sut vuoteesta.
Aamulla toisin kuin sä, et jaksanut nousta.
Sanoit: «Aion jäädä tähän, mä en mene koskaan minnekään.»
Verhot aukaisin, maailma oli tulessa.
Kauhistuin toisin kuin sä, sua ei kiinnosta.
Suljen verhot, siirrän katseeni älceedee teeveeseen.
Mut siellon uutiset, vangitsen itseni vaikka weeceeseen.
Toiset katsoo, on toiset tanssijoita.
Toiset katsoo lehtien otsikoita.
Joka toisella ohimos kiristää ADHD.
Eipä taida tulla avuks Fidel, eikä Che, E.T. tai V.
Kakstoist minuuttia etuajas BBC weeteeceel.
Jos mä suljen mun silmät ei oo mitään pahaa.
Juoksen kultaisella hiekalla aurinkorantaa.
Ja mul on tunne että joku mua linssiin sahaa.
Etsin ihmistä joka täällä vastuuta kantaa.
Mut joka luukulla sama laulu: «Onko rahaa?»
Kysyn voisko täällä rakkautta saada ja pois saman antaa.
Beibi, haluan vain rakkautta saada ja pois saman antaa.
Juoksen kaduille, huudan maailmanloppua.
Ei barrikaadeille oo monella hoppua.
Jos jengi haluu vaikuttaa ne klikkaa diggaa peeceel.
Ja kauhistelee rikkaita teehoocees ämteeveel.
Halusi Lucy taivaalta pian pois timantteineen.
Jos mä suljen mun silmät ei oo mitään pahaa.
Juoksen kultaisella hiekalla aurinkorantaa.
Ja mul on tunne että joku mua linssiin sahaa.
Etsin ihmistä joka täällä asioista vastuuta kantaa.
Mut joka luukulla sama laulu: «Onko rahaa?»
Kysyn voisko täällä rakkautta saada ja pois saman antaa.
Jos mä pidän silmät vaan tiukasti suljettuina.
Kävelen kadulla vaan pokkana miehinä muina.
Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen.
Ja mä oon taas vastasyntynyt kapaloissa laskemassa alleen.
Huutamassa: «Faija, faija! Faija, faija!»
Kunpa mikään ei muuttuis vaan ois aina näin tismalleen.