Puhtaat purjeet

Kerran päättyvä on päivä viimeinen,
silloin silmäni sulkea voin.
Kerran vierelläin joukko hiljainen,
joka peittelee mun neilikoin.
Siihen asti mä kuitenkin taivallan,
kuljen katsellen ihmeitä maan.
Joka päiväni sulle mä tarkoitan,
kunnes aikani on lopuillaan.
Annan toisten elää, enkä kulje surun suolla.
Silmistäsi en mä anna unelmien kuolla.
Silloin kun hetki viimeinen,
olkoon purjeeni valkoinen.
Tämä maailma on meri myrskyinen,
ole loistona ludoilla sen.
Silloin kuoleman tullessa pelkää en,
olen silloinkin onnellinen.
Annan toisten elää, enkä kulje surun suolla.
Silmistäsi en mä anna unelmien kuolla.
Silloin kun hetki viimeinen,
olkoon purjeeni valkoinen.