Kalmoskooppi

Raahaan ruumistani pitkin mustaa hiekkarantaa
Veriset raajat raapivat kalmankoleaa ihoani
Mielen aallot, henkiset tyrskyt kuin pyörremyrskyt
Repivät rantaa, paiskovat santaa syvältä sisältäni
Kyyn hampaat rinnassani, verimyrkky lihassani
Ryömin kohti kalmojen valtakuntaa
Silmät muurattuina näen yhä selvemmin
Täällä ei ole minulle mitään
En jaksa elää
En tahdo kuolla
EI! EI! EI!
Päästäkää pois!
En jaksa elää
En halua kuolla
EI! EI! EI!
Viekää se pois!
Purppurana palaa uhman linnun sulkien sulkku
Sytyttää sielut, koskien nielut lastaa laulullansa
Näen kalmojen nousevan, kun räiskyvään tuleen ma katson
Synnyn joka yö uudestaan