Aamukahvit

Enemmän kuin luuletkaan tiedän
Elämää oon katsellut niin
Enemmän kuin luuletkaan siedän
Saat jäädä niinkuin silloin sovittiin
Ei kukaan näitä öitä viedä pois voisikaan
Ne loppuu kun me halutaan!
Voit säästää kyyneleet, et niitä muille soisikaan;
Ne runoon voit tallettaa…
Mä lehden sisään työnnettävän kuulen;
Sen nostan, aukaisen ja hämmästyn!
Sen aikaisemmin lukeneeni luulen
Kuin muististani irtireväistyn…
Sä kahlaat juorupalstan sokkeloihin:
Kas vain! — ja voi, kuulehan!
Ois hauska päästä noihin karkeloihin!
Mä sateen soisin alkavan…
On kahvi vielä hiukan liian kuumaa…
Näät kuolinilmoituksen tuttavan;
Tuo tieto pienen pääsi aivan huumaa
Et soisi minkään loppuvan…
On kesä aina, talvea ei koskaan!
En lunta, ei ikävää!
Sä tuhlaat rahas kaikenlaiseen roskaan
Et sitä voi selittää…