Surupuku

En tahdo murhetta kantaa
Vaan en tiedä kuinka voisin
Kaiken kurjuuden keskellä
nähdä jotenkin toisin
Kun kansojemme suurmiehet
Noissa suurissa toimissaan
Kompuroivat pimeässä
Kaaos kannoillaan
Positiiviset pellet
Hellii hyvää ajatustaan
Ja elävät niin kuin paholaiset
Siksi pukeudun mustaan
Kun yhteinen maailma on
Pelkkää mielikuvitusta
Minä pukeudun surupukuun
Ja surupuku on musta
Jos oikeutta
Enemmän vain nähdä saan
Voin verhoutua
Vaikka lumenvalkeaan
Mutta jos maailma jatkaa
Pimeän matkan taivallusta
Ylläni on surupuku
Ja Surupuku on musta
Eikä se juuri naurata
Ei nosta mielialaa
Kun itkusta kaikki alkaa
Ja itkuun kaikki aina palaa
Kun kokonaiset kansat
Käyvät pelaamaan pedon lukuun
Siksi pukeudun mustaan
Musta on surupuku