Hän

Hän, sai mut uskomaan, hän
Sai mut toivomaan, hän
Ja vielä enemmän
Hän, sai mut nauramaan, hän
Sai mut laulamaan, hän
Antoi mulle sävelmän
Hän, hyvä haltiatar, hän
Yön kuningatar, hän
On enää nimi iskelmän
Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän
Kun poissa on hän
Hän (hän), sai mut nauramaan, hän (hän)
Sai mut laulamaan, hän (hän)
Antoi mulle sävelmän
Hän (hän), taas kitarani viritän (hän)
Ja kuulen tutun helinän (hän)
Kuin luonani ois hän