Pelasta !

Taas päähän kihosi nestekeltainen.
Kun takki auki huusi, tää pilaa kuva ihmisen.
Kaikki sileäksi kaikille tarjotaan kun tuoksu haihtuu niin pannaan reteesti
haisemaan.
Pilliä mä soitin muut mukana tanssivat sävel on muka kaunis sitä kilvan
kehuivat.
Mutta päivä koitti kun tuulen huuhtomaa persettänsä, nolona peitellä saa.
Vaihtui ääni kellossa sävellajikin yksin houreisena itkin tärisin.
Ei ole enään ketään kuka selkään taputtaa, niin sanotut ystävät katsoo ohi,
pakoon laputtaa.
Mut PELASTA huuliltani karkaa pyyntö hiljainen.
Mut pelasta mä hukuin alle ihmismassojen.
Mut pelasta enään omin voimin ylös pääse en.
Mut pelasta, mut pelasta.
Mut pelasta, mut pelasta.
En ole enään kurko, en edes kakkonen sateessa makaa valtikkani ruosteinen,
on turha ääneen huutaa, turha valittaa JUNA MENI JO!
Sitä takaisin ei saa, sitä mitä pyydän en edes ansaitse, silloin selän sulle
käänsin katsoin sinun lävitses.
Mut PELASTA huuliltani karkaa pyyntö hiljainen.
Mut pelasta mä hukuin alle ihmismassojen.
Mut pelasta enään omin voimin ylös pääse en.
Mut pelasta, mut pelasta.
Mut pelasta, mut pelasta.
Mut PELASTA huuliltani karkaa pyyntö hiljainen.
Mut pelasta mä hukuin alle ihmismassojen.
Mut pelasta enään omin voimin ylös pääse en.
Mut pelasta, mut pelasta, mut pelasta
Mut pelasta, mut pelasta, mut pelasta