Grande Finale

Jään, vielä hetkeksi jään
tähän syliin lämpimään
vaikka pyydät mua jo lähtemään
Nään, sen nyt silmistäsi nään
en voi jäädä pitempään
kun sä suljit oven elämään
Taskut täynnä toiveita joita
koskaan täyttää et kai sä voi
jalkas juoksee martyyrin tietä
sydän alhossa kompuroi
Tarinan tähän murhenäytelmään
kirjoitit näyttävän
sen grande finale läpi itketään
Putoaa sana yksi kerrallaan
he kaksi eivät vaan
koskaan tule saamaan toisiaan
Jää, paljon kertomatta jää
kaksi kesän ystävää
kun pelkää talven pimeää
Sain, tämän surun vain mä sain
musta varjo rinnallain
ei hylkää, kuiskaa korvaan vain:
Liian paljon muistoja joista
koskaan irti päästää et vois
vielä lämmin liesi on siellä
mistä tietä etsit sä pois