Köyliönjärven jäällä (Pakanavedet II)

Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan
Totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika —
Puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä
(voittajansa)
Korvansa kavaluudelle ymmärtämättömät antoivat;
Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi
Pian kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti
Oli veriselle järven jäälle päättyvä ristin taival…
«Vaan pian rantautui lännestä satoja laivoja
Tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan
Lukuisten vuosien kuluessa
Tahtonaan nöyryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan
He sääliä tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan
Voimallisilla aseillaan
Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostatettiin
Ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto
Pakotettiin häpeään.»
(kohtalonsa)
Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta
Mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä
Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat
Vaan jäätä järven Köyliön he eivät murtaa saata