1065: Aika

Tääl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat
Muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut
Ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat
He, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa
He valloittivat, ryöstelivät kunniaksensa
Ja etenivät voittoisasti perääntymättä
Vaan samat aikeet toisella, heitä pahemmalla
Vihollisen vanhan saarella saivat kohdata
Koskaan eivät he uhkaa väistäneet
Tarttuivat kirveisiinsä jumalten
Vastus kuitenkin vahvistuneena
Päättänyt oli heidät musertaa
Oli kääntyvä uusi sivu
Taistelussa ruttoa vastaan
Eihän kunniaa voi saavuttaa
Jos jättää kokematta kuoleman
Jäätyi verensä hankeen
Valtakautensa lepää nyt pohjassa
Ylväs liekki sammui, vaan silti
Voittaja saa häpeää kantaa
He hukuttivat myös kunnian
Nyt valtaistuimella istuu väärä kuningas
Nälkäisten petojen kaitsija, peto itsekin
Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa
Voi menneisyyteen itse"mme emme unhoittaa
On aika pysähtynyt