Bacchuksen tiellä

Voi kansaa suomenmaan
väki täällä kulkee varpaillaan
eikä tiedä kuinka juhlitaan
kunnes minä tempaisen.
Hiiten heitän työn
isäntäni oveen laudat lyön
hatustani taion taikayön
siinä minä liidän loistaen.
Kun saavun kartanoon
tervetulomaljat tuotakoot
sammioista juomat juotakoot
ihan vähän riitä ei.
Lyön jalkaa lattiaan
ja mitättömät miehet piiloistaan
pelokkaina käyvät kuiskimaan
'kukahan ne morsiamet vei'.
Kun tietä mittailen
hyvää seuraa etsien
valitsen
Bacchuksen
Nautinnot ja humalat
nyt niinkuin taivaan jumalat
minä kaappaan vaikka väkisin
ja ne loppuun asti juon.
Saa maljat vuotaa ylikin
on naista täynnä sylikin
ne kuiskii äänin vakavin
'minä tahdon miehen tuon'.
Vaan aina viimein tietenkin
taas rakkaan luokse kuljeksin
on kodin liesi lämpimin
sen luota rauhan saan.
Nyt oveen kyllä koputin
sata kertaa
muttei suostu
avaamaan.
Vaan mitäs suremaan
huomenissa ehtii nukkumaan
hetikohta jostain lainaa saan
ja elämä on mallissaan.
Naura naurusuu
kapakassa kurjuus unohtuu
eläessä esteet murskaantuu
patomuuri on vain kynnyspuu.
Kun tietä mittailen
hyvää seuraa etsien
valitsen
Bacchuksen
Nautinnot ja humalat
nyt niinkuin taivaan jumalat
minä kaappaan vaikka väkisin
ja ne loppuun asti juon.
Saa maljat vuotaa ylikin
on naista täynnä sylikin
ne kuiskii äänin vakavin
'minä tahdon miehen tuon'.
Nautinnot ja humalat
nyt niinkuin taivaan jumalat
minä kaappaan vaikka väkisin
ja ne loppuun asti juon.
Saa maljat vuotaa ylikin
on naista täynnä sylikin
ne kuiskii äänin vakavin
'minä tahdon miehen tuon'.
Vaan aina viimein tietenkin
taas rakkaan luokse kuljeksin
on kodin liesi lämpimin
sen luota rauhan saan.
Nyt oveen kyllä koputin
sata kertaa
muttei saavu
avaamaan.
Voi poikaa suomenmaan
vakavana joudun pohtimaan
ihmisiä tässä ollaan vaan
Jumala on taivaassaan.