Yksinäiset

Pysäkin luota korttelin verran
On tuttua niin kaikki tuo
Varjojen alta varjoista yksin
Vaellan ovesi luo
Sä tulet mua vastaan
Ja kuin äiti lastaan sä rinnallas tuuditat mua
Mä vajoan hiljaa
Vajoan hiljaa
Kaikki jos vois unohtua
Hetkinen sylisi lämpöä vaan
Mä muuta en tuu pyytämään
Sun tarvitse koskaan mua ei rakastaa vain kysymättä ymmärtää
Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa
Mä pukeudun lähtöä teen
Maailman kylmyys mun päälleni karkaa kun ovesta sateeseen meen
Kelmeää yötä kanssani valvoo paljaaksi riisutut puut
Se enää ei viillä
Vaikka sen tiedän sun luoksesi saapuvat nuo