Sitä jotakin

Autoretket öisin sun kanssas
en niitälakannut oo muistamasta
Kirkon portaat, kylän kaksi siltaa
niitämukana vien niin kuin lasta
Nyt jo hiljentyneen raitin vartta
vastarakastuneet kuljettiin
Tämäoli silloin mun maailma
tänään tuttu ja vieras niin
Minäyöt ja päivät ootin
sitäjotakin, sitäjotakin
Minne kuljin, miten muutuin
nopeasti niin kaikki kävikin
Ja tuo rouva, tuo kioskin myyjä
oikein jos tunnistin
taisi olla tytöistäyksi
joita pyörälläni kuljetin
Puut ja pensaat laitetut silloin
pihat jo on täyttäneet
Kentän laidalla miehet
pojat isiksi kasvaneet
Minäyöt ja päivät ootin
sitäjotakin, sitäjotakin
Minne kuljin, miten muutuin
nopeasti niin kaikki kävikin