Onnesta Soikeena

Silmääiskit mulle vaivihkaa,
polvet notkuen mätuumin,
ei mikään enäätihkaa.
Olin sua urakalla jagannu,
viikkotolkulla perääs kuolannut.
Nyt natsaa vihdoinkin mätuuletin,
iltaa odotellen hihkuin ja leikin milläleikin.
Ei oo treffeihin ees varttituntia,
sua kohti suunnistan oikoreitin kautta.
Ja mäteen ratkaisun aika terveellisen,
hoidan kesäkumeja paketillisen.
Onnesta soikeena mäluokses ponkaisen,
pikkuveljen kumihuppuun pukien.
Sua ei oo vaikee muista erottaa,
kiimaisin silmin sut äkkään kadulta jo kaukaa.
Nivusia lujempaa kuumottaa,
ajatukset metrin korkeudella laukkaa.
Ja mäkoetan päähäni takoa,
ettäen oo yhtään cool,
jos nyt alan kuolata.
Pian harrastetaan arkipäivän leijuntaa,
loppu onkin jo historiaa.
Mut mätein ratkaisun aika terveellisen,
hoidin kesäkumeja paketillisen.
Onnesta soikeena mätupatarkastin
sun eteisen ja peräkammarin.
Ja mätein ratkaisun aika terveellisen,
hoidin kesäkumeja paketillisen.
Onnesta soikeena mätupatarkastin
sun eteisen ja peräkammarin,
sun eteisen ja peräkammarin!