Vanhus

Pimeässä mies
Säälii itseään
Kyllästynyt kukaties
Pieneen hetkeen tai koko elämään
Kaikki kyllä minut
Ennen tunsivat
Miettii vanhus
Kunnes muistaa että ajat muuttuvat
Nuori jos oisin
Tuumaa hän
Mä tekisinkö toisin
Eläisinkö erilaisen elämän
Minua peljättiin
Ja kyllä rikastuin
Vaan en enää vuosiin
Ole kaivannut valtaa johon rakastuin
Vielä miettii hän hetken
Kohta torkahtaa
Taas tekee uniretken
Menneisyyttään jalattaa
Aina lapsuuteen saakka
Sammakoita saalistamaan
Tuo muistojen taakka
Välil hellii, välil tekee tuhojaan
Hajoavat haaveet
Vanhat silmät aukeaa
Vaan ajatukset aaveet
Vielä kiusaa miestä raukeaa
Mulle rakkautta tarjottiin
Torjuin sen
Ja kun päättyvät päiväni niin
Kuolen katuen