Ojai

On aamu, ja aurinko nousee
pilvien takaa nauraen
hän herää ja käteensä katsoo
löytää avaimen
Minä tiedän, mitä minä tiedän
laakson piilossa, pensaiden takana on
maahan kaivettu kultainen sormus
seassa ruusujen
Kerto:
Hän odottaa noutajaa
jonka kauneutta ei kanna tämä maa
hän odottaa rakastajaa
joka siivenkärjistä sormenpäihin
unesta tehty on laulamaan
On ilta, ja lintujen lauluun
katoaa rannasta lähtevä vene
sumu peittää ja ympäröi maan
meidät on luotu vain uneksimaan
Puiden loistossa kohtalo täyttyy
kalpeat huulet toisensa saa
siellä on maahan kaivettu sormus
maa, joka unohtaa, vaikenee
Kerto
Talvien iltoina suurissa tuvissa
hankien keskellä kaivataan häntä
joka ruusuna kesässä loisti
tullessa syksyn katosi pois
Naiset vanhat hiipuvin muistoin
väkevän elämän maljasta juoneet
hetken hiilenä hehkuvin sylein
miettivät, mikä sen tytön vei
Hän odotti noutajaa…
…hän odotti rakastajaa
joka siivenkärjistä sormenpäihin
silmän teristä rinnan liekkiin
unesta tehty on laulamaan