Post Mortem

Käy tuuli yli luhistuneen vuoteen
linnut tytön nukkuvan silmistätappelee
pohjoinen, etelävaihtaa paikkaa
itken maailmankaikkeuden pohjalla
Viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee
rakkaus makaa tunkiolla naama saastaa auraten
mädäten haaveisiinsa turhuuksia koskeviin
juhlien voittoa pahasta
Ja huokauksista rakennetut laivat kääntääkylkeään
:;Vuodet kuluu, virheistäei opi kasvojaan
aika mataa, nopeaa on unohdus, se vaan:;
Sielu on tehtävä
ei esine, näinhän me sovittiin
ja unet kartta kohti loputonta jokea
missäsanat on voimia
ja silmät vielämajakat
piripintaan kaadettu aurinko
Minun salainen nimeni on kadotus
unohtunut elämä, poisheitetty
jalka voitokkaana päälläniskani
vaikka korisen vielähiljaa
Ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan
Vuodet kuluu…