Heili Karjalasta

Kauas maailmaan läksin kulkemaan
kuljin niin iloisna ja huoletonna vain
Jouduin Karjalaan, kuinkas sattuikaan
lemmenpiston sydämeeni sain.
Hei Karjalasta heilin minä löysin
löysin heilin pienen herttaisen.
Hän kohta minut sitoi lemmen köysin
sitoi hurmahan iäisehen.
Tunne outo rinnassani on kuin paino povellani
ja kuitenkin niin onnellinen oon.
Hei Karjalasta heilin minä löysin
vaivuin hurmahan iäisehen-.
Vaan en saanutkaan tuonne onnelaan
jäädä - täytyi jälleen rientää kauas pois.
Mutta rinnassain yks on aatos vain:
Jospa Karjalaan taas päästä vois.
Hei Karjalasta heilin minä löysin…
Ja mä tiedän sen, impi armainen
oottaa siellä karjalan mailla ystävää.
Jok ei konsanaan, luovu aarteestaan,
vaan sen sydämessään säilyttää.
Hei Karjalasta heilin minä löysin