Outo kunnia

Vuosia vanhat tuhkasi, huuta yhä nimeäni
Jätin sut ikuisuuteen, reunan yli työnsin
Omatuntoni ei kohdallasi kolkuta
Toimitin sut alueelle josta ei oo paluuta
Paluuta
Sulle nimeni on kuolema
Tuskastasi outo kunnia
Mä silloin päätin että, vahingon iloa
Et saa pientä hetkeä kauempaa nauttia
Mä silloin päätin että tässä pienoissodassa
Ei ole armoa ei sääntöjä tunneta
Tunneta
Sulle nimeni on kuolema
Tuskastasi outo kunnia
Monta kanssa eläjääni säästin siltä tuskalta
Jonka sä saat aikaan lyödessäsi selkään puukkoa
Mä oman tuomioni kärsin siitä varmana
Et enää taatusti katukuvaa rumenna
Rumenna