Maan valitus

On kauan seissyt päällä maan niin vakaana ja paikallallaan
on nähnyt enemmän kuin mikään muu tuo vanha seetripuu
nähnyt ihmisrodun lapsuusajan, maahan piirettävän rajan
puisen nuijan iskuun nousevan.
Ihmiskunta sitten varttui rautamiekkaan käsi tarttui
miehet komennettiin aseisiin ja sitten taisteltiin
päätti hiljainen tuo todistaja
vanhan puun tuo kerrottava
ihmisistä ehkä joku ymmärtää
Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa
ettekö te kuule kuinka pellot huokaa
valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
lepohetki hetkiseksi meille suokaa
maa nyt huokaa valittaa
Kun riittänyt ei keihäspistin
pystyttivät puisen ristin
kohtalonsa siihen nauliten
ja vielä pilkaten.
Ja piirettiin taas uudet rajat
syntyi uudet puhdistajat
uskon vuoksi toista vainottiin.
Ja kansa nousi kansaa vastaan
turhaan itki äiti lastaan
uskottiin vain tykin puheisiin
ja jälleen taisteltiin
katsoi tuota uupui kauhuun muta
onko tämä ihmiskunta
alkoi hiljaa laulaa lauluaan
Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa
ettekö te kuule kuinka pellot huokaa
valtameren metsät ja vuoret tuuleen kirjoittaa
lepohetki hetkiseksi meille suokaa
maa nyt huokaa valittaa
Vanha puu nyt katsoo hiljaa
kuinka sade ruokkii viljaa
ihmiskuntaan vielä uskoen
ja yhä toivoen että vältettäisiin uusi uhka
ettei peittäis musta tuhka
luojan luomiin lahjaa ihmisiin
Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa
ettekö te kuule kuinka pellot huokaa
valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
lepohetki hetkiseksi meille suokaa
maa nyt huokaa valittaa
Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa
ettekö te kuule kuinka pellot huokaa
valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
lepohetki hetkiseksi meille suokaa
maa nyt huokaa valittaa