Melankolia

Miten vihaankaan puhetta, sanoja
Vihaankaan kirjoittamista
Kävelen vain kehää tyhjässä talossani
Ajatukset pelkkiä houreita
Toiveet kuin aamuinen seitti
Koko elämänaika tuhkaa ja sumua
Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat
Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta
Omiin synkkiin linnoihinsa vallitusten taa
Pelokkaammat piilee hautomaan haamujaan
Maailmako painajainen, josta ei voi herätä
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä
Aika kulkee, kellot laukkaa
Monta raukkaa hauta haukkaa
Ennen iltaa siis kulje siltaa
Mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
Jotka usko eivät enää mihinkään
Tahto tuhoutua lienee eräs sielun loimilanka
Toinen vallanhalu yli piirin tunnetun
Taistelu on kahden sanan välin mittainen
Kyllä vaiko ei — kas siinä pulma
Maailmako painajainen, josta ei voi herätä
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä
Aika kulkee, kellot laukkaa
Monta raukkaa hauta haukkaa
Ennen iltaa siis kulje siltaa
Mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
Jotka usko eivät enää mihinkään
Aika kulkee, kellot laukkaa
Monta raukkaa hauta haukkaa
Ennen iltaa siis kulje siltaa
Mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
Jotka usko eivät enää mihinkään