Häviäjät

Tässä talossa asuu yksinäinen mies, istuu ikkunassa,
etsii elämänsä tulta.
Nostaa lasin, kaataa kurkkuun eilisen ja huomisen.
Malja elämälle, toinen rakkaudelle.
Kerran ihmiset kutsuivat häntä johtajaksi ja auringoksi.
Ihailivat nuoruutta ja voimaa.
Nyt voima riittää hädin tuskin juomaan kivun ahdingoksi, ja pakenemaan totuutta.
Antaa maailman odottaa
Me ollaan kuninkaita! Me ollaan Sankareita!
Miksei maailma vastaa meille?
Liian voimakkaita heikkouksissamme hauraita!
Miksei maailma vastaa meille?
Tässä talossa yksinäinen mies häpeää ja ryhdistäytyy aamu aamun jälkeen.
Joskus juo ikävään, ja toisinaan taas eroon päästäkseen.
Olis tää eksyksissä, totuutta etsimässä
antaa maailman odottaa
antaa häviäjän kadottaa
Todellisuus vaatii liikaa, menneisyyden varjo liitää!
Yksinäisyys tahtoo liikaa, se vei jo aivan liikaa!
Ihmiset tahtoo aina liikaa!
Me ollaan kuninkaita! Me ollaan Sankareita!
Miksei maailma vastaa meille?
Liian voimakkaita heikkouksissamme hauraita!
Miksei maailma vastaa meille?
Me ollaan kuninkaita! me ollaan sankareita!
Miksei maailma vastaa meille?
Liian voimakkaita heikkouksissamme hauraita!
Miksei maailma vastaa meille?
Miksei maailma vastaa meille?