Teräksen varjo

Kohti pohjoista ratsastaa tuhat miestä tummanpuhuvaa,
liekit nuolevat haarniskaa painavaa!
Sodan jumalat puolellaan, tuli kuoleman takanaan,
käyvät soturit uudestaan tappamaan!
Opastaa tietä ohut valo Kuun, terässydän jo tahtoo taisteluun,
miekka valmiina kaivattuun tappeluun.
Halki maiseman roudan peittämän, valmiina menettämään elämän,
lumi ylittää jääkentän myrskyävän!
Ja jälleen laskeutuu ylle maan,
varjo teräksen puolustamaan,
voimaa ja kunniaa!
Ja jälleen peittää loistollaan,
varjo teräksen luvatun maan!
Vihollinen verta vuotaa taas saa!
«Jo hämärtyy taivaan ranta, huokaa hiljaa,
kuullessaan kaukaisuudesta kantautuvan sotahuudon»
Kauneus kuuluu aina kuolemaan, sankareina heidät haudataan,
lippu kunnian mukaan lasketaan!
Yllä laaksojen ukkostaa, iskevät tuhat salamaa!
Tuhat hahmoa tummaa ratsastaa!
Ja jälleen laskeutuu ylle maan,
varjo teräksen puolustamaan,
voimaa ja kunniaa!
Ja jälleen peittää loistollaan,
varjo teräksen luvatun maan!
Vihollinen verta vuotaa taas saa!
(Solo)
Ja jälleen laskeutuu ylle maan,
varjo teräksen puolustamaan,
voimaa ja kunniaa!
Ja jälleen peittää loistollaan,
varjo teräksen luvatun maan!
Vihollinen verta vuotaa taas saa!