Ihmisen ikävä toisen luo

Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa,
Mutta sielu kaipais seuraa parempaa.
Ei niss kapakoissa kuule runoa ei tankaa
Pelkk juopunutta puheensorinaa.
Nuo kasvot miestenhuoneen peiliss, joita tuijotan.
Ei ne minun oo vaan omaisuutta ryyppyporukan,
Mutta yksi seikka tss sentn lohduttaa,
Se ett sin olet voinut mua joskus rakastaa.
On silti hyv ettet ne minua nyt,
En tahdo ett vuokseni s jrkytyt.
Kun mennyt kaikki on,
Niin jljelle j vain tuo;
Ihmisen ikv toisen luo.
Kai vaadin liikaa enk itseni kest selvinpin
Se on sama rokuliinko j vai tihink m meen.
M tiedn etten tulevaisuutta tehd voi nin,
Mutt kunhan selviis nyt edes huomiseen.
Kyn yksin taisteluni tll, ja jos voitan kukaties,
Seisoo ovellasi joku piv vanha mestari.
Oon ehk juoppo, mutta sen verran herrasmies
Etten tahdo tss vaiheessa olla sulle vaivaksi.