Tuhkaa -Homburg-

Kun katse tottuu hämärään,
Vain tyhjän huoneen nään.
Pöytä orpo yksin seisoo
Ja sen pintaan painan pään.
En tuhkaa ensin huomaa,
Se lauseen muodostaa.
Jotain sentään pöydän pintaan
Hän ehti kirjoittaa.
Kerto
«On turha meidän jatkaa,
En kestä kauempaa.
On mennyt kaikki tuhka,
Enää kääntymään et mua saa.»
Kun katson tuhkaan savukkeen,
Käy muistot eiliseen.
Oli kerran huone lämmin,
Kun mä uskoin rakkauteen.
On tuhkaa nyt kaikki unelmain
Ja huone niin tyhjillään.
Vain pöydällä on tuhkaa
Ja nuo sanat siinä nään.
Kerto 3x