Suolainen maa

Eilinen ei luota huomiseen,
yö etsii syytä varjoilleen.
Hiipien käy aamu huoneeseen
paljastaen kasvot valvoneen.
Synnyimme suolaiseen maahan,
sanojen vankilaan.
Arvataan ja luulot uskotaan,
elämältä päivät suojataan.
Suljetaan ja tiukkaan lukitaan,
huomaamatta hautaan liu’utaan.
Ei kukaan ihmistä opi
kirjoista lukemaan.
En tahdo ankkuriin jäädä
sanojen satamaan.
Luovutaan, nämä suomut pudotetaan,
siirretään vuori paikaltaan.
Lämmitä kohmeista multaa
roudasta sulamaan.
Hoivaile suolaista maata,
houkuta kasvamaan,
houkuta kasvamaan.