Ovet ja huoneet

Pyyhkeet silitän, järjestän, ruoan laitan,
Kuivausrumpuun lakanat ja liinat, seisahdun,
Kuulen jonkun kuiskaavan «älä kiellettyihin huoneisiin mene, muistathan»
Mutta joskus aikani yksin on pitkää,
Keittiössä itken ja kasvoni vääristyneet heijastuvat ikkunaan
Kotiäiti oon hieman yksinäinen,
Vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen
Päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän
Keittiössä yksin seistessäni
Huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni
Ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa
Ei huoneisiin mennä saa
Kylpyammeen pesen, suihkuverhon vaihdan, suoristan
Kaakelit seiniltä huuhtelen, likaveden kaadan viemäriin
Se pitää vaihtaa ennen kuin se ruskistuu
Kirjahyllyn pölyt pyyhin, sohvan istuintyynyt tamppaan,
Imuroin, hopeat kiillotan, kukan lehdet kuivuneet
Nypin ja kerään pieneen astiaan
Perheen aamuin mentyä jään askareihin,
Tiskatessa ilmaantuu veri astioihin
Ontuvat askeleet raahautuvat eteiseen
Komeroon kätkeydyn veistä pidellen,
Seinissä on joku pureutuen läpi vähitellen,
Ovet ja huoneet joihin ei mennä saa
Ei huoneisiin mennä saa
Miksi ovia tulee lisää hirveän paljon?
Huoneet vain lisääntyvät, nukun tai valvon
Kotiäiti oon hieman yksinäinen,
Vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen
Päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän
Keittiössä yksin pestessäni,
Huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni
Ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa
Mieheni kotiin palaa, katsoo hän minuun
Tarttuu käsiin, kysyy mikä mennyt on sinuun
Hän sanoo ettei vaimoaan tunne enää laisinkaan
Hän sanoi jättäneensä lapset leikkimään,
Silloin kirveen nostin, iskin kohti hänen päätään
Näin hänen muuttuvan joksikin josta ei puhua saa
Ei siitä puhua saa, shhh…