Soita isälle, Helena

Sisko kuulehan
Mä toiveeni nyt kuvitan
Jos postiluukku viimein kolahtaa
Kun kuvakortti sieltä solahtaa
Tai puhelin soimaan pirahtaa
Jopa meidän isän silmäkulmaan kyynel tirahtaa
Ei taaskaan käynyt niin mä arvaan sen
Jääkausi täytti vuosikymmenen
En oletakaan että luokse meet
Vaan jos hetken vielä kuuntelet, teet sitten mitä teet
Kun kauan sitten pyysin vanhat unohda
En tarkoittanut vanhusta vaan haavoja
Vaan toivon etten pyydä liian paljoa
Kun pyydän soita isällesi, Helena
Mä pyydän soita isällesi, Helena
Mä pyydän soita isälle, Helena
Voi sukujuhlat vielä vesittää
Kun lännen kovanaamaa esittää
Vaan muistatkos kun äiti totesi
Se saattaa olla koko pallon yksinäisin soturi
Hän tuskin ketään oppi kiittämään
Ei oikein onnistuttu riittämään
Kai etäisyyttä niinkin lisäsi
Mutta luojan tähden nainen, se on ainoa isäsi
Kun kauan sitten pyysin vanhat unohda
En tarkoittanut vanhusta vaan haavoja
Vaan toivon etten pyydä liian paljoa
Kun pyydän soita isällesi, Helena
Kun kauan sitten pyysin vanhat unohda
En tarkoittanut vanhusta vaan haavoja
Vaan toivon etten pyydä liian paljoa
Kun pyydän soita isällesi, Helena
Mä pyydän soita isällesi, Helena
Tai jotain pientä korttiin kirjoita