Kissojen yö

Oli aamu jonkun Suomi-filmin
Joka kulisseilta näyttää vaan
Kuljit itkettynein silmin
Herrat söivät aamusuolaisiaan
Huusin:"Minne sut vien?"
Pyyhit pois sen tien
Sä niinkuin peitevärit sateeseen
On enää ennallaan ristiriidat
Joita kannat edelleen
Yli kissojen yön
Hän särkee seinämaalauksen
Jossa lapset rokkaa arkuissaan
Vanha nainen kuiskaa peilille arvoituksen:
«Ken on kaunein farkuissaan?»
Torin laitaan jään, katson ystävään
Joka sadan vuoden tuskaa myy
Halpaa se on, kun silmät nään:
On alla naamionsa kyy
Ja kissojen yö
Niin mä kerron minkä kuulin:
Puisen laivan on nähty uppoavan
Hän tulee viereen, on se tuuli
Kaikki särkyi ja tiedän taas alkavan
Kissojen yön
Pian aamu on ja hän on jälleen
Kädet ristissä niin peloissaan
Ja hän purkautuu kuin lapsi ystävälleen:
«Näänkö unta mä vaan?»
Mutta myrkyt liikkuu, kun tuuli käy
Kohtaa alkaa täälläkin pakastaa
Voit mennä pois tai vielä hetken nukkua tai rakastaa
Yli kissojen yön
Kissojen yö